Vietnamissa sijaitsevan Hoi An -kaupungin suosituin kohde on ehdottomasti Unescon maailmanperintökohteisiin kuuluva vanhakaupunki. Me ihastuttiin paikkaan täysin! Se oli juuri niin kaunis tuhansine lyhtyineen kuin voi kuvitella. Turisteja oli tietenkin paljon, etenkin viikonloppuiltaisin alkoi olla jo hermoja raastavaa luovia siellä tungoksessa. Arkena turisteja oli vähemmän ja aamupäivisin paikkaa voisi sanoa jopa rauhalliseksi, ainakin huhtikuussa.
Vanhaankaupunkiin myydään lippuja, joiden tuloilla paikkaa pidetään yllä. Lipulla saa tulla paikalle niin monta kertaa kuin haluaa ja se oikeuttaa myös viiteen eri nähtävyydessä käyntiin alueella. Esimerkiksi joihinkin vanhoihin taloihin pääsee vain lipulla, kuten myös kuuluisan Japanilaisen sillan yhteydessä olevaan huoneeseen. Lipunmyyntitiskit on todella helppo halutessaan kiertää, sillä lippuja ei varsinaisesti kukaan tarkasta, ellet sitten halua mennä johonkin näistä erillisistä nähtävyyksistä. Me kuitenkin maksettiin mielellämme, jotta paikka pysyy kauniina myös seuraaville kävijöille. Lipun hinta oli 120 000 VND eli noin 4,4 euroa. Jos paikalle saapui pyörällä tai skootterilla, myös niiden parkkeeraamisesta tiettyihin kohtiin piti maksaa, yleensä 5000 VND/pyörä (18 senttiä). Me löydettiin ilmainen paikka, johon jätettiinkin ajopelit aina odottamaan.
Mitä alueella sitten voi tehdä? Tärkeintä on tietenkin ihastella vanhoja rakennuksia sekä lyhtyjä, joista Hoi An on kuuluisa. Parasta on vain haahuilla kaduilla päämäärättömästi ja katsella ympärilleen, sillä joka puolella on niin kaunista.
Vanhankaupungin reunalla kulkee joki, jossa ajelehtii veneitä koko päivän. Alueella kävellessä yksi jos toinenkin paikallinen tulee kauppaamaan veneajelua. Mekin käytiin tässä turistihuvituksessa, peräti kaksi kertaa (toisella kerralla keskityttiin kuvaamiseen ja toisella nauttimiseen). Veneajelu kestää yleensä 20-30 minuuttia ja tinkimistaidoista riippuen maksaa 100 000 – 200 000 VND, eli noin 3,7 – 7,3 euroa. Ajeluille meneville turisteille yritetään kaupata myös paperilyhtyjä, joita voi laskea veteen kellumaan. Illalla on kaunista, kun paljon lyhtyjä kelluu joella, mutta aamulla näki, että kukaan ei taida ikinä kerätä lyhdyistä aiheutuvia roskia joesta pois.
Alueella ravintolatarjonta on laaja ja varmasti jokaiselle löytyy jotakin. Tarjolla on paikallista, kreikkalaista, italialaista ja oikeastaan ihan mitä vaan toivoa saattaa. Ymmärrettävästi ravintolat ja kahvilat on hieman muuta kaupunkia hintavampia, mutta kyllä silti kannattaa käydä ainakin kerran illallisella vaikkapa joen varrella. Useissa ravintoloissa oli monta kerrosta, ja meidän yllätykseksi ylimmässä kerroksessa sai monesti olla melkein omassa rauhassa ihastelemassa parhaita näkymiä. Jos alueella haluaa syödä halvalla, löytyy sieltä myös kojuja, joista saa esimerkiksi ihania Vietnamilaisia patonkeja.
Alueella voi tehdä ostoksia sekä teettää vaatteita ja kenkiä. Vaatekojuja on joka puolella, ja päällisin puolin näytti, että samoja värikkäitä maksimekkoja ja löysiä kuviollisia housuja myytiin jokaisessa kojussa. Jos kojuun astuu sisään, myyjä hyökkää heti kimppuun valmiina neuvottelemaan hinnasta. Jotenkin itse koen tällaisen kulttuurin todella rasittavana, Suomessa on ihanaa mennä kauppaan, jossa hinnat on valmiina ja saat useimmiten katsella tuotteita rauhassa. Myös matkamuistoja myytiin monessa paikassa, ja vaatturin- ja suutarinliikkeitäkin oli monia kymmeniä. Mekin innostuttiin paikan päällä teettämään muutamat vaatteet ja kengät!
Tiivistettynä voisi siis sanoa, että Hoi An on turistirysä, mutta aivan ihana sellainen. Onko muita Hoi Anissa käyneitä? Mitä tykkäsitte?
