Luonnonystävien Zabljak


Montenegron matkaa suunnitellessa valittiin yhdeksi kohteeksi Zabljak, koska haluttiin käväistä myös sisämaassa keskellä ihanaa luontoa. Joidenkin mielestä Zabljak saattaa olla tylsä kohde jossa ei ole mitään, mutta ainakin me rakastuttiin paikkaan ja voitaisiin palata sinne uudestaankin.



Saavuttiin Zabljakiin pienillä minibusseilla Kotorista Nikšićin kautta. Ensimmäinen bussi oli rämä, keikkuva ja pomppiva, musat soi täysillä ja kuski lähetteli tekstiviestejä ajaessaan jyrkkiä rinteitä pitkin. Vähän jännitti, mutta hengissä selvittiin. Keskellä ei mitään bussi yhtäkkiä pysähtyi ja jostain syystä kaikki komennettiin ulos autosta ja siirrettiin tien laidassa odottelevaan toiseen bussiin, jolla matkustaminen tuntui kyllä kummasti turvallisemmalta. Nikšićiin saapuessa ja seuraavaa bussia odotellessa törmättiin pariin Jenkkilästä saapuneeseen reppureissaajaan, jotka oli just tullut Zabljakista. Bilepojilla oli kuulemma ollut tylsää, koska kaupunki oli pieni ja siellä ei voi kuin patikoida. Zabljak on nimen omaan luontokohde, joten en tiedä miten nuo kaverit oli sinne päätyneet.

Seuraavaa bussia odottelemassa. Kuva: Anssi Lepikko.
Seuraavaa bussia odottelemassa.

Zabljakin bussiasemalle saapuessa huomattiin, että kylä tosiaan oli pikkuruinen (kaupunkikeskuksessa asuu alle 2000 ihmistä), mutta eihän se meitä haitannut. Joka paikasta kuitenkin löytyy jotain mielenkiintoista ja näkemisen arvoista, Zabljakissa se tärkein juttu on ehdottomasti Durmitorin kansallispuisto. Kylän hiljaisuuteen saattoi vaikuttaa myös se, että oltiin liikkeellä kesällä. Talvella Zabljak on vilkkaampi kohde, sillä se on esimerkiksi hiihtäjien suosiossa. Kesältä Zabljakissa ei kuitenkaan tuntunut. Rannikkokaupungin jälkeen pikkukylässä oli ihmeen kylmä ja itse jouduinkin turvautumaan Anssin paksumpiin paitoihin, kun omat vaatteet oli tarkoitettu vähän lämpöisempiin keleihin. Kylmälle kelille on kuitenkin syynsä, kaupunki nimittäin sijaitsee 1456 metrin korkeudella.

Maalaisnäkymiä Zabljakissa. Kuva: Anssi Lepikko.
Näitä näkymiä kelpasi ihastella!
Kylänraitti. Kuva: Anssi Lepikko.
Kylänraitti ihan keskustan tuntumassa.

Ensimmäinen ilta kulutettiin vain kävelemällä edestakaisin, tutustuttiin muutamaan söpöön koiraan, käytiin tutkimassa paikallista hautauskulttuuria (hautakivissä oli haudatun ihmisen kuva, varmaan mielenkiintoisia selfieitä päätyy kiviin kun meidän sukupolvi haudataan) ja pitihän sitä jossain käydä syömässäkin. Paikallisissa hampurilaisissa välissä ei ollut kuin pihvi ja tomaattisalaatti oli just sitä mitä oltiin luvattu, pelkkää pilkottua tomaattia.

 

Tomaattisalaatti. Kuva: Anssi Lepikko.

Zabljakin majapaikka. Kuva: Anssi Lepikko.
Me asuttiin täällä paikallisen perheen yläkerrassa.
Meidän terassi. Kuva: Anssi Lepikko.
Meidän kämpän terassi.

Maalaisseikkailulla. Kuva: Anssi Lepikko.

Autiotalo. Kuva: Anssi Lepikko.
Maalausurakka tais jäädä puolitiehen…

Keskustaa kierrellessä huomattiin, että parissa paikassa on mahdollisuus pyörän vuokraamiselle. Tartuttiin tilaisuuteen, otettiin pyörät alle ja lähdettiin etsimään lähellä sijaitsevaa luontonähtävyyttä, Crno jezeroa, vapaasti suomennettuna mustaa järveä. En ymmärrä, miten onnistuttiin lähtemään harhaan oikealta tieltä, paikalle ei tosiaankaan ole vaikea löytää. Päädyttiin kuitenkin perille jotain metsäreittiä ja tultiin siihen tulokseen ettei pyörät oo paras vaihtoehto tutkia paikkaa. Nopeasti polkastiin takaisin Zabljakin kylään ja lähdettiin toiseen suuntaan etsimään bussimatkalla nähtyjä lampaita ja paimenia.

Crno jezeron maisemat. Kuva: Anssi Lepikko.
Crno jezeron upeat maisemat!

Pyöräretkellä. Kuva: Anssi Lepikko.

Lehmälaitumella. Kuva: Anssi Lepikko.
Pyöräretkellä törmättiin vapaana olevaan lehmäletkaan, joka vaelsi autotietä pitkin laitumelle. Osoite oli kuitenkin ilmeisesti väärä, sillä pian lehmät häädettiin tien toisella puolella olevaan aitaukseen.
Lampaat laitumella. Kuva: Anssi Lepikko.
Lampaitakin löytyi!
Vanha talo. Kuva: Anssi Lepikko.
Zabljakista ei rappioromantiikkaa puuttunut.

Yhtenä päivänä lähdettiin tutkimaan syvemmin Durmitorin kansallipuistoa, sillä oltiin käyty vasta sen laitamilla ihastelemassa mustaa järveä. Kansallispuistolla on kokoa 390 neliökilometriä, joten helpoin tapa sen tutkimiseen oli tietenkin auto. Zabljakin pikkukylästä ei autovuokraamoa löytynyt, joten päätettiin lähteä paikallisen matkatoimiston järjestämälle jeeppisafarille! Oma postaus tästä reissusta on tulossa myöhemmin, joten kannattaa pysyä kuulolla.

Lähdössä jeeppisafarille Durmitorin kansallispuistoon. Kuva: Anssi Lepikko.
Tässä iloisena lähdössä safarille. Voin kertoa, että hetken päästä pelotti, oli nimittäin aikamoinen kuski!

Kun Zabljakista puhutaan, on pakko kertoa myös meidän lomalemmikistä! Koko kylä oli siis täynnä koiria, jotka ainakin suurimmaksi osaksi asui kadulla tai vähintäänkin kuljeskeli vapaana aina kun huvitti. Myös koiranpentuja löydettiin useita. Yks koira oli kuitenkin meidän ehdoton suosikki. Tähän söpöön kuljeksijaan törmättiin ekaa kertaa metsässä Crno Jezeron lähellä. Kerkesin jo rapinaa kuullessa säikähtää, että susi tulee, mutta puskan takaa ilmestyikin mitä söpöin koira. Se seurasi meitä monia kilometrejä meidän asunnolle, illalla jäi odottamaan oven taakse, aamulla löytyi uudestaan, seuras meitä jopa ravintolaan (josta häädöt saatuaan odotti uskollisesti oven ulkopuolella), tuli meidän kanssa tutkimaan hylättyä Durmitorin hotellia ja viimeisenä aamuna odotti pysäkillä meidän kanssa bussia. Ois vaan tehnyt mieli napata toi otus mukaan ja tuoda kotiin asti! Yhtenä iltana käytiin myös kaupassa hakemassa tälle uudelle kamulle vähän iltapalaa ja nakkeja syöttäessä paikalle tuli toinenkin pariskunta, jota tää koira oli seurannut vaellusreitillä yli 10 kilometriä! Fiksu otus, tietää saavansa ruokaa kun tarpeeksi seuraa ja söpöilee.

Janni ja koira. Kuva: Anssi Lepikko.
Tää koira ois pitäny ehdottomasti napata mukaan Suomeen!
Paikallinen kioski. Kuva: Anssi Lepikko.
Näissä kioskeissa oli tunnelmaa.
Paikallinen huoltoasema. Kuva: Anssi Lepikko.
Paikalliset tyypit odottamassa sateen loppumista.

Zabljakissa saatiin neljä päivää kulutettua helposti vain kiertelemällä ympäriinsä. Edes sadepäivät ei haitanneet, ne jotenkin sopi paikan tunnelmaan. Jos kaipaa koko ajan elämää ja toimintaa ympärilleen, ei Zabljakin kylä ehkä ole paras kohde, mutta jos taas haluaa päästä luonnon keskelle rauhoittumaan, tänne kannattaa ehdottomasti matkustaa. Me tykättiin todella paljon.

Janni auringonlaskussa. Kuva: Anssi Lepikko.
Tyytyväinen reissaaja auringonlaskussa.

 

Näkymiä Zabljakista. Kuva: Anssi Lepikko.


Avainsanat: ,
Edellinen postaus Seuraava postaus

Kommentit

Lisää kommentti
  1. Vastaa

    Munkin mielestä Žabljak oli tosi symppis paikka! Oltiin siis tuolla kanssa tänä kesänä osana meidän Balkanin-automatkaa, mutta en ole vielä ehtinyt kirjoittaa Žabljakista mitään. Mä tykkäsin nimenomaan niistä karun kauniista vuoristomaisemista kylän ympärillä. Meillä oli myös tosi kiva majoitus, saatiin nimittäin tosi edullisesti aivan valtavan iso talo, jossa oli kaikki mukavuudet. Kyllä kelpasi! Ja ikkunoista näkyi tietenkin lehmiä ja vuoristoa. <3 Tykättiin myös ajella autolla siinä lähistöllä, ja tietty käytiin myös kävelemässä kansallispuistossa. Hyviä kokemuksia!

      • Janni
      • elokuu 16, 2017
      Vastaa

      Teidänkin reissu kuulostaa kyllä ihanalta. 🙂 Meidän majoitukset hieman erosi toisistaan… Meillä oli siis käytössä yksi pieni huone ja maailman huonoiten suunniteltu kylppäri yhteisenä käytävällä. No, kyllä noilla ihan hyvin pärjäs! 😀

    • Suvi / Coconuts & Good Vibes
    • elokuu 5, 2017
    Vastaa

    Ompa kaunista! Pitääkin lisätä Montenegro omalle reissulistalle 🙂

  2. Vastaa

    Ei hassummat kulissit sille, että voi tapahtua vaikka mitä. Tuo paikka vaikuttaa sellaiselta, että kohta pitää ottaa itsestäkin selfie hautakiveä varten, sillä jos pääsen menemään ankallispuistoon, voi olla etten tule sieltä takaisin enää kuin kannettuna.

      • Janni
      • elokuu 5, 2017
      Vastaa

      En nyt ihan ymmärrä, mitä ajoit kommentilla takaa. Aivan ihana paikkahan tuo oli! Ei ehkä ihan luksuksesta tykkäävälle sopisi, mutta ei tuo mikään vaarallinen slummi kuitenkaan ollut. 😀 vaikka mitä voi tapahtua vaikka missä!

  3. Onpas tutunnäköisiä maisemia. Tuli heti oma reissu mieleen. Pyörimme tuolla siis lokakuussa 2016.

    Durmitorin kansallispuisto oli kyllä yksi mielenjääneistä kohteista. Meillä oli vuokra-auto alla koko ajan, niin liikkuminen oli helppoa.

    http://www.tamamatka.fi/balkanin-road-trip-2/

  4. Vastaa

    Onpa söpö kylä! Mekin saatiin Makedoniassa lemmikkikoira, joka seurasi meitä koko päivän yhdellä luostarialueella. En yleensä kulkukoirista niin perusta, mutta tuo nuorikko oli aivan valloittava <3
    Oliko Zabljak teidän pääkohde Montenegrossa? Olisi kiva lukea jonkinlainen kooste teidän reissusta (ettehän ole sellaista vielä julkaisseet?), josta olisi helppo napata vinkit omalle reissulle. Tässä jutussa toki vähän sellaista jo olikin.

      • Janni
      • elokuu 5, 2017
      Vastaa

      Ei olla julkaistu mitään koostetta, pitäis varmaan sellainenkin saada aikaseks! Zabljak ja Kotor oli pääkohteita, noiden lisäks yövyttiin myös Herceg Novissa ja tutkittiin vähän myös Nicksiciä. 🙂

  5. Vastaa

    Olipa kiva postaus ja sympaattinen pikkukylä 🙂 Ei ihan meidän top-kohteissa, mutta harkinnan arvoinen matkakohde ehdottomasti!

  6. Voi miten söpö pikkukylä! Noissa maisemissa kyllä kelpaa viettää muutama päivä ja tehdä patikointireissuja! Ja toi koira, voi suloisuutta <3

    • Kristiina Posio
    • elokuu 2, 2017
    Vastaa

    Ja olipa hyvä tietää että t-paitoja ja shortseja riittää vähempi ja pitkähihaista enempi

      • Janni
      • elokuu 3, 2017
      Vastaa

      Pitkähihasia vaatteita tuolla tosiaan tarvitsi! Tosin oltiin liikkeellä kesäkuun alkupuolella, joten ehkä näin elokuussa tuolla vois olla vähän lämpösempää!

    • Kristiina Posio
    • elokuu 2, 2017
    Vastaa

    Kiitos ihanista kuvista ja kirjoituksesta . Reissu juuri tuonne parin viikon päästä.

  7. Ihania kuvia! ^^ ja toi puoliksi maalattu tönö oli täydellinen! 😀 Me ollaan menossa kuun lopussa Kotorin kautta Bosnia Hertsegovinaan ja ootan reissua kyllä tosi innoissani! Harmi ettei aika riitä tuonne asti menemiseen.

      • Janni
      • elokuu 2, 2017
      Vastaa

      Kiitos 🙂 pitäkää hauska reissu!

  8. Montonegro kiinnostaa mua maana ylipäätään, ja jos/kun sinne joskus matkaan, niin rannikon lisäksi Durmitor kuuluu ehdottomasti matkaohjelmaan. Jään siis kuulolle seuraavan postauksen suhteen, sillä kansallispuisto kiinnostaa erityisesti.

  9. Montenegro on omalla listalla korkealla, valitettavasti matka sinne ei ole vielä onnistunut.
    Kylä vaikutti hieman samanlaiselta kuin Kroatian ja Bosnian maaseutu, hyvin pelkistettyä rappioromantiikkaa tarjolla. Perusasioita. Näissä kylissä pääsee paremmin selville siitä miten maa oikein makaa, koska ne ovat niin aitoja paikkoja.

  10. Montenegroa haluttaisi kierrellä enemmänkin, nyt lähinnä rannikko tuttu. Ja hei, kyllä tämä elävämmältä näyttää kuin Podgorica, joka on kyllä kuolleista kuollein pääkaupunki… Mun mielestä on kiva yhdistellä reissuilla tällaisia rauhallisia pikkukohteita ja isoja kaupunkeja ja ihmisvilinää. 🙂

      • Janni
      • elokuu 1, 2017
      Vastaa

      Tollanen yhdistely on kyllä mukavaa, pääsee ihan eri tunnelmiin samalla reissulla. 🙂

  11. Näyttää kyllä aidolta somalta pikkukylältä. Tuollaiseen olisi kiva pistäytyä. Välillä on siis syytä uskaltaa mennä valtavirran polulta omalle polulle, kun reissuja suunnittelee. Meidän Montenegro uloittui vain Kotoriin. No tietty piti sekin nähdä ja tyytyväinen olenkin, sillä kaupunki oli kaunis.

      • Janni
      • heinäkuu 31, 2017
      Vastaa

      Kotor oli todella kaunis paikka, mutta Zabljak oli ihan omiaan rauhoittumiseen sen turistirysän jälkeen. 😀

  12. Vastaa

    Aika rauhalliselta kylältä tosiaankin vaikuttaa, mutta tykkään just siksi! Pitää muistaa tämä paikka, jos syksyn reissulla päädytään Montenegroon, sillä tuollainen rauhallinen luontopaikka olisi meille just omiaan 🙂 Kiitos siis vinkistä!

      • Janni
      • heinäkuu 30, 2017
      Vastaa

      Kannattaa laittaa korvan taakse ja käydä, jos tulee mahollisuus! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *