Jeeppisafarilla Durmitorin kansallispuistossa


Durmitorin kansallispuistoon pääsyä odotettiin innolla, eikä paikka todellakaan pettänyt näitä odotuksia. Jos kaipaat luonnonrauhaa ja silmiä hivelevän kauniita maisemia, suuntaa tänne!


Päätettiin vierailla Montenegrossa pienessä kaupungissa Zabljakissa lähinnä sen liepeillä sijaitsevan Durmitorin kansallispuiston takia. Niitä upeita maisemia ihailtiin kuvista jo kauan ennen kuin päästiin paikan päälle. Luonto näytti ihan uskomattomalta, joten Durmitoriin oli päästävä! Kansallispuisto on maan suurin, pinta-alaltaan 390 neliökilometriä. Siellä on paljon korkeita vuorenhuippuja (korkein on huima 2522 metrinen Bobotov kuk), kauniita jäätikköjärviä sekä kummasti suomalaisen näköistä metsää. Durmitor on nimetty myös Unescon maailmanperintökohteeksi.

 

Tämä kansallispuisto on aktiivimatkailijan unelma, sillä siellä voi esimerkiksi vaeltaa, pyöräillä ja harrastaa koskenlaskua. Puistossa sijaitsee Euroopan syvin kanjoni, Tara, joka onkin koskenlaskijoiden suosiossa. Me ei sinne uskaltauduttu, vaikka varmasti olisikin ollut ikimuistoinen kokemus! Kanjonin yli kulkee myös vaijeriliukurata, mutta sen testaamista en kyllä ajatellut hetkeäkään. Korkeanpaikankammo ottaisi vallan varmasti nopeasti. Hieman jäi harmittamaan, että ei mitään sen isompaa patikointiretkeä täällä tehty, sillä puitteet sille olis ollut kyllä upeat! Ehkä sitten sillä kuuluisalla ensi kerralla.

Tara-kanjonia ihastelemassa.

Yksi meidän suosikkipaikka Durmitorin kansallispuistossa oli ehdottomasti Crno jezero, Mustajärvi, johon pääsi helposti Zabljakin keskustasta kävellen. Käytiin siellä kaupungissa olon aikana useita kertoja. Matkalla pystyi ihailemaan myös mahtipontista hylättyä hotelli Durmitoria, jossa entisaikoina kansallispuistossa vierailijoita on varmasti yöpynyt useia.

Crno jezero Durmitorin kansallispuistossa. Kuva: Anssi Lepikko
Ei se järvi niin musta ollutkaan, pikemminkin kauniin turkoosi.
Hylätty hotelli Zabljakissa. Kuva: Anssi Lepikko
Voin vaan kuvitella, miten upea tää hotelli on ollut aikoinaan kaikessa loistossaan. Tutkimisen arvoinen se on edelleen!

Ajateltiin lähteä kiertämään Durmitorin kansallispuistoa autolla, mutta vasta paikan päällä meille paljastui, ettei Zabljakissa ole autovuokraamoa. Hyvin suunniteltu ois puoliksi tehty, jos vaan jaksaisi suunnitella… Vaihtoehtojen punnitsemisen jälkeen (polkupyörä ei houkutellut ja väliin ei haluttu jättää) marssittiin paikalliselle infopisteelle ja löydettiin sieltä esite kansallispuistoon suuntautuvasta jeeppisafarista. Se kuulosti kivalta! Meille luvattiin, että safarilla mennään ihan meidän tahtia ja esimerkiksi kuvia saa pysähtyä ottamaan milloin vain. No, näin se ei loppujen lopuksi ihan ollut, mutta kyllä safari siitä huolimatta oli hintansa väärti! Yksi jeepillinen maksoi 80 euroa. Oltiin kahdestaan liikenteessä, joten pulitettiin koko hinta. Jos oltaisi saatu muita mukaan kyytiin, olisi hinta tietenkin ollut edullisempi. Jeeppiajelu kesti hieman alle neljä tuntia ja siihen kuului pysähdys erääseen sympaattiseen ravintolaan keskellä kansallispuistoa. Syötiin terassilla ja samalla katseltiin laitumella oleskelevia heposia ja lehmiä. Myös lampaita päästiin ihastelemaan, kuten myös paimenia ja paimenkoiria työssään.

Meidän kuski ja ajopeli.
Tähän ravintolaan pysähdyttiin pitämään taukoa.

Jos tarkasti katsoo, mäen päältä huomaa lammaspaimenen.

Meidän jeeppikuskin ajotyyli aiheutti muutamia ylimääräisiä sydämenlyöntejä. Vauhti oli vähän liian luja pienille mutkaisille teille ja joka kurviin mentiin töötti pohjassa ja luotettiin että vastaantuleva väistää. Sydän kurkussa ja pienen matkapahoinvoinnin vallassa istuin hiljaa takapenkillä, mutta upeita maisemia jaksoi silti ihailla! Edes tummat pilvet ja tihkusade ei tämän retken tunnelmaa latistanut. Pitihän sitä Euroopan syvintä kanjonia päästä kurkkaamaan, kuten myös monia muita upeita paikkoja, järviä, huippuja… Harmi, että tän retken kartta pääsi katoamaan, enkä suinkaan pysty muistamaan nimeltä näitä mestoja, joissa käytiin. Upeaa oli joka tapauksessa, kuten kuvat varmasti kertovat!

Vanhat hiihtohissit eivät olleet enää käytössä.

Kuski huitoo että kyytiin jo sieltä kuvailemasta!
Tää pieni järvi oli jeeppisafarin kaunein pysähdyspaikka!

Reitin loppupuolella sumu laskeutui kansallispuistoon.

Nää huiput oli yksi paikan tärkeimmistä nähtävyyksistä.

Kameran takana oli tietenkin Anssi.

Onko muut vieraillut Durmitorin kansallispuistossa? Mitä muita upeita kansallispuistoja voisitte suositella?


Meidän seikkailuja voi seurata myös Instagramissa ja Facebookissa. Follaa, diggaa, jaa, tiputa kommentti!


Avainsanat: ,
Edellinen postaus Seuraava postaus

Kommentit

Lisää kommentti
    • Simo
    • marraskuu 25, 2017
    Vastaa

    Me oltiin viime vuoden syksyllä Durmitorissa, tosin meillä keli pilas aika hyvin sen reissupäivän. 😀 Yövyttiin Zabljakissa tai ainakin jossain siinä lähistöllä ja oltiin varattu siitä seuraava päivä Durmitorin kansallispuistossa seikkailuun ennen kuin ajettaisiin rannikolle. Kun sitten lopulta päästiin mestoille niin oli sumua ja sadetta ja satoi varmaan sammakoitakin. Ei me sitten menty. Näin jälkikäteen vähän harmittaa, mutta pääseehän sinne aina takaisinkin. 🙂

      • Janni
      • marraskuu 26, 2017
      Vastaa

      Kuulostaapa inhottavalta, mennyt ihan pilalle teidän reissu sateen takia! Ei se auta kun lähteä uudestaan 😉

  1. Vastaa

    Hienoja kuvia ja todella upeat maisemat! Olisi hienoa joskus päästä käymään vaikka Eurooppa nyt vähän kaukana onkin, mutta kuka tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan 🙂

      • Janni
      • marraskuu 22, 2017
      Vastaa

      Kiitos kiitos 🙂 piti heti käydä blogista kurkistamassa missä asut, ja Ecuadorista tosiaan on hiukan matkaa Durmitoriin!

  2. Vastaa

    Durmitorista olen kuullut nimen, mutta milloin Montenegrossa vuosia sitten vierailin, en ollut luontomatkailusta kiinnostunut vielä yhtään. Nyt epäilemättä valitsisin maassa toisin ja voisin tuonnekin lähteä. Kauniilta näyttää! Luulen, että kuskin ottaminen oli hyvä idea. Ainakin hän osasi näyttää parhaat paikat.

      • Janni
      • marraskuu 25, 2017
      Vastaa

      Oli kyllä kiva, että otettiin kuski, tosiaan osasi näyttää kivoja paikkoja eikä itse tarvinnut sen kummempia selvitellä. Miinuspuolena kuitenkin se, että näitä paikkoja olisi voinut ihastella pidempäänkin. 🙂

  3. Vastaa

    Vierailimme Durmitorissa lokuussa 2016 ja juurikin samoja paikkoja olemme kiertäneet kuin sinä. Satuimme yöpymään ihan Tara-rotkon vieressä. Oli kyllä todella kaunis paikka aamulla, kun aurinko hiljalleen nousi. Tosin, emme mekään lähteneet vaijeriliukua kokeilemaan.

    Meidän reissukoosteen löytää täältä http://www.tamamatka.fi/balkanin-road-trip-2/

      • Janni
      • marraskuu 21, 2017
      Vastaa

      Tosiaan paljon samoja paikkoja kierretty 🙂 Tosin eri mieltä olen siitä, että Zabljakissa ei kannattaisi yöpyä, se oli aivan ihastuttava pieni kaupunki!

  4. Vastaa

    Olen miettinyt, että pitäisikö seuraava Balkanin reissu tehdä aiempien reissujen tapaan julkisilla vai pitäisikö vuokrata auto. Durmitorin kansallispuisto taitaisi puoltaa sitä auton vuokraamista. Nuo vuoristomaisemat näyttää ihanilta!

      • Janni
      • marraskuu 20, 2017
      Vastaa

      Tuolla olisi auto kyllä ollut kätevä, niin olisi saanu kiertää omaa tahtia. Toisaalta taas tän retken kuski tiesi paljon näkemisen arvoisia paikkoja, eikä itseltä vaatinut niin paljon selvittelyjä. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *