Tervetuloa hotelli Durmitoriin


Kävelymatkamme Zabljakin kylän laidoilla sai yllättävän käänteen, kun huomasimme tien vieressä hotellin. Kaukaa päin katsottuna se vaikutti toiminnassa olevalta, vaikkakin astetta mahtipontisemmalta.


(Saa enemmän irti kartoista zoomaamalla  ja liikuttelemalla aluetta. Tutki missä päin Montenegroa hotelli sijaitsee!)

 

Muistona paremmista ajoista

Matkamme Montenegrossa oli kestänyt jo viikon päivät, kun saavuimme viimein korkealle sisämaahan Zabljakin – tekisi mieli sanoa – vuoristokylään. Ensimmäisenä päivänä tavoitteenamme oli löytää Durmitorin kansallispuistossa sijaitseva Crno Jezero eli Mustajärvi (järvi on kirkas kuin mikä, en ymmärrä nimeä) ja siispä lähdimme pitkälle kävelylenkille kartta mukanamme. Reitin varrelta huomasimme kaukana hotellia muistuttavan rakennuksen, mutta emme noteeranneet sitä sen enempää, vaan jatkoimme matkaamme alkuperäisen suunnitelman mukaisesti lähistöllä sijaitsevalle järvelle.

Kyltti, jossa lukee "Durmitorin kansallispuisto". Kuva: Anssi Lepikko.

Järvi löytyi ja palasimme takaisin reittiä, joka kulki ihan tämän mahtipontisen hotellin ohitse. Tarkemmin hotellia tiirailtua huomasimme, että sen seinien maalit olivat rapistuneet ja useat ikkunat rikottu. Meidän rappioromantikkojen iloksi hotelli olikin autio! Kuin elokuvakohtauksesta konsanaan paikallisen kylän asukas lenkkeili ohitsemme kailottaen ”Hotel Durmitor, kaput!” – ja sitä se kieltämättä olikin. Hotelli Durmitorin tutkailussa vierähti tovi, jos toinenkin.

Ränsistynyt hotelli Durmitorin sisäänkäynti. Kuva: Anssi Lepikko.
Janni kurkkii, jos ikkunan raosta näkisi sisään.
Kiviseinän rapistunut maalipinta. Kuva: Anssi Lepikko.
Punaisen kiviseinän maalit ovat rapistuneet aikoja sitten.

Ikkunoiden täyttämä seinä. Kuva: Anssi Lepikko.

Hotelli oli valtava; laskujeni mukaan seitsemän kerrosta (kellarikerrokset mukaan lukien) ja tehty suurelta osin puusta. Arkkitehtuuriltaan hotelli muistutti ylisuurta alppimajaa. Säilyneet maalipinnat paljastivat kauniin keltaisen värin, joka oli täysin rapissut auringon puoleiselta sivulta.

Ransistyneet parvekkeet. Kuva: Anssi Lepikko.
Noille parvekkeille en enää menisi.

Näkymä vuorille hotellin terassilta. Kuva: Anssi Lepikko.

Pettymykseksemme sisälle oli mahdoton päästä, sillä ovet oli lukittu tiukasti ja rikkinäiset ikkunat päällystetty vanerilla. Emme halunneet rikkoa mitään tunkeutumalla sisään, vaikka mieli olisi tehnyt. Ties millaisia tarinoita hotelli pitää sisällään. Bloggaaja Ginger in Montenegro oli aikaisemmin käynyt hotellin sisällä, jolloin paikkaan oli vielä ns. avoimet ovet.

Kuva hotellin sisäpuolelta ikkunan läpi kuvattuna. Kuva: Anssi Lepikko.
Emme päässeet sisään, joten tyydyin kuvaamaan ikkunan läpi. Huone edessä on ollut varmaan keittiö.
Hotellin kellarikerros pienen ikkunaluukun kautta kuvattuna. Kuva: Anssi Lepikko.
Hotellin kellarikerros. Lavoissa on vielä pullot tallella.
Coca-Cola -lavoja pulloineen. Kuva: Anssi Lepikko.
Huomaa, että Montenegrossa ei ole panttikulttuuria, sillä nämä pullot eivät olisi säilyneet tässä kovin pitkään.

Kuva minusta (Anssi) heijastettuna ikkunan kautta. Kuva: Anssi Lepikko.

Hotelli välittömässä läheisyydessä on ollut laskettelurinne ja niistä ajoista, jolloin suksi luisti kovaa, on jäänyt enää muistoksi hiihtohissin vetokoneisto. Historiaan olivat jääneet myös hiihtomökit, jotka tuskin olivat enää käyttökunnossa.

Hiihtohissin vetokoneiston raato. Kuva: Anssi Lepikko.

Hiihtomajoja. Kuva: Anssi Lepikko.

Sortunut lato. Kuva: Anssi Lepikko.

Nyt hotellin aluetta vartioi enää viereisen pientilan lehmä, joka sai osakseen ihmetystä, mutta joka varmasti ihmetteli meitä. Montenegrolaiseen tapaan lehmällä ei ollut aitausta, vaan se sai mennä ja tulla miten lystää – sulassa sovussa ihmisten kanssa.

Montenegrolainen maalaismaisema. Kuva: Anssi Lepikko.

Montenegrolainen lehmä. Kuva: Anssi Lepikko.
Ammuuu!

Mystinen menneisyys

Seilasin Internetin aallonharjalla, jotta löytäisin hyvän kuvan hotellista sen kulta-aikana, mutta kuvahaun tulokset eivät olleet kovin monipuoliset. Hetken mielijohteesta päätin ostaa postikortin varustettuna hotellin kuvalla Serbialaiselta keräilijältä muutamalla kolikolla. (Tässä välissä teksti roikkui pari viikkoa lisää, mutta sainpahan ainakin komean kuvan blogiin.) Kuvan ottamishetkellä hotelli on tuskin ollut toiminnassa, sillä joissain ikkunoissa näyttäisi olevan vanerit, mutta maali on ainakin tallella. Kuva on luultavammin 90-luvulta.

Postikorttimaisema Hotelli Durmitorista. Kuva: Anssi Lepikko.
Serbialaisen keräilijän postikortti Hotelli Durmitorista.

Kysyin paikalliselta yrittäjältä vuonna 1938 rakennetun hotellin sulkemissyistä ja vastaukseksi sain ympäripyöreästi ”poliittiset syyt ja korruptio”. Yritin tutkia hotellin historiaa myös Internetistä, mutta täydellistä vastausta en saanut sieltäkään. Todennäköisesti hotellin kurja kohtalo on monen asian summa. Arvelen, että 1990-luvun Jugoslavian hajoamissodilla on ollut suuri vaikutus hotellin surkeaan loppuun, sillä se vaikutti turismin dramaattiseen vähentymiseen alueella. Hotellia on yritetty herättää henkiin useita kertoja huutokaupalla, mutta hinnasta ei olla päästy sopuun – ja nyt on luultavasti liian myöhäistä, sillä rakennuksilla on tapana vetää homeet sisään, jos niitä ei lämmitetä säännöllisesti ja vuotavia kattoja korjata.

Hotelli ja vuoret iltahämärässä. Kuva: Anssi Lepikko.

Lasinsiruja kivetyksellä. Kuva: Anssi Lepikko.

Lokaatio olisi täydellinen hotellibisneksen ylläpitoon, sillä Zabljakin kylään on vain pari kilometriä, vieressä on rinteitä laskettelijoita varten ja hotellilta avautuu komea näkymä vuorille. Nämä seikat huomioon ottaen on tosi sääli, että kaunis paikka mahtavalla sijainnilla koki synkän kohtalon. Positiivista on se, että hotelli ilahduttaa edelleen matkailijoita olemalla autio.

Durmitorin kansallispuiston vuoristonäkymä. Kuva: Anssi Lepikko.


Piileekö sinussakin rappioromantikko? Kerro meille jokin autio mesta ulkomailla, jonne on pakko päästä!


Avainsanat: ,
Edellinen postaus Seuraava postaus

Kommentit

Lisää kommentti
  1. No hui! Olisi ollut mielenkiintoista tietää miksi näin on päässyt käymään. Tosi harmi jotenkin, että hieno on hotelli päässyt rapistumaan noin ja jäänyt tyhjilleen luonnon keskelle, mutta onhan tällaiset hylätyt paikat tosiaan aika mielenkiintoisia. Harmi kun sisään ei enää pääse.

      • Anssi
      • tammikuu 16, 2017
      Vastaa

      Mielenkiintoisia todellakin! 🙂

  2. Vastaa

    Oo, hieno! Hylätyt talot ja kohteet ovat aina mielenkiintoisia. Mä en niihin kyllä yleensä sisälle uskalla, kun pelkään, et tipun jonkun lattian läpi tai jotain. Tuskin on mikään aivan turha pelko ja ihan hyvä vaan, että ovat tuonkin mestan lukinneet. :-p

      • Anssi
      • tammikuu 14, 2017
      Vastaa

      Sama pelko itsellänikin monessa paikassa. 😀

    • Hanneli/duunireissaaja
    • tammikuu 12, 2017
    Vastaa

    Kiinnostava paikka. Käyntilistalle ehdottomasti, sitten joskus kun sen Balkanin roadtripin aika on.

      • Anssi
      • tammikuu 13, 2017
      Vastaa

      Saat suositteluni!

  3. Vastaa

    Kiitos erilaisesta matkakertomuksesta. Viehättävä tunnelma on jutussanne. Kauniita kuvia.

      • Anssi
      • tammikuu 12, 2017
      Vastaa

      Kiitos! Kuviin tuleekin panostettua erityisen paljon.

  4. Ihana! Rakastan hylättyjä mestoja ja Montenegroa niin tää postaus oli juuri mulle suunnattu 😀 Kambodzassa käytiin juuri seikkailemassa hylätyissä villoissa ja palatsissa, jännää.

      • Anssi
      • tammikuu 12, 2017
      Vastaa

      Suunnatkaa siis Zabljakiin! Paikka muistuttaa yllättävän paljon suomea, sillä voit kuulla käen kukuntaa kuusimetsässä.

  5. Mehän reissasimme Montenegrossa viime kesällä ja ajelimme tuon samaisen hotellin ohi useasti. Tosin yövyimme Durmitorin kansallispuistossa lähellä Tara-siltaa, emme Zabljakin läheisyydessä, jossa ei ollut oikeastaan mitään nähtävää.

    Tässäpä linkki kirjoittamaani postaukseen, missä tuokin hotelli vilahtaa : )
    http://www.tamamatka.fi/balkanin-road-trip-2/

      • Anssi
      • tammikuu 12, 2017
      Vastaa

      Me koettiin Zabljak sen verran kiinnostavaksi paikaksi, että yövyttiin siellä ja haisteltiin tunnelmaa. Hieno paikka, haluan joskus takaisin!

  6. Vastaa

    Harmillista, että hotelli on jätetty rapistumaan. Se on varmasti ollut upea aikoinaan. Mielenkiintoista olisi tosiaan tietää paikan historiasta enemmän.

      • Anssi
      • tammikuu 12, 2017
      Vastaa

      Upea on ollut kyllä!

  7. Vastaa

    Aikamoisen paikan ootte löytäneet!
    Mullakin on outo viehtymys autioihin paikkoihin. Etenkin kameran kanssa niistä saa metsästettyä upeita fiiliksiä.
    Mun lemppareita ovat olleet Mostarin sivukaduilla olevat talojen rauniot, joissa kasvaa jo puita ja pensaita. Suomessa Kruunuvuorenranta on ollut yksi upeimmista paikoista. Myös maanteiden varsilla olevia vanhoja taloja ja luhistuneita latoja tekisi mieli pysähtyä tutkimaan ja kuvaamaan.

      • Anssi
      • tammikuu 12, 2017
      Vastaa

      Fiilis on just se juttu. Tulee mentyä sellaiseen mielikuvitusmaailmaan, jossa kuvittelee miltä paikka on ennen näyttänyt ja kuka siellä on asunut.

  8. Vastaa

    Jes, kirjoitit ihan oman postauksen tästä! Todella mielenkiintoinen juttu, kiitos tästä 🙂 Piti käydä kurkkaamassa tuo Gingerin postaus myös.
    Tästä tuli mieleen yksi hylätty hotelli Kroatiassa Makarskan rivieralla, jossa kävin sisällä. Oli hieman jännä kokemus… Pitääkin katsoa, jos löytyisi sen historiasta netistä tietoa, niin voisi kirjoittaa siitä postauksen!

      • Anssi
      • tammikuu 12, 2017
      Vastaa

      Kiitos vaan! Näin upeille paikoille pitää pyhittää omat postaukset, kun kuviakin on kasapäin näytettäväksi. 🙂

  9. Olipas mielenkiintoinen ja kiehtova juttu! Ja aikoinaan, on hotellivierailla ollut varsin miellytävät maisemat. Harmi vaan, että tällaisten paikkojen annetaan kaikessa rauhassa maatua. Vielä ”hetki” sitten talosta joku kätevä käsistään, olisi voinut saada varsin kivan hotellin/hostellin.

      • Anssi
      • tammikuu 10, 2017
      Vastaa

      Kiitos! Mahtava paikka on ollut todella.

  10. Onpa ihana!! 😀 Jännittävä mesta ja oisi tosiaan makea päästä vähän kurkkimmaan sisälle 🙂 Hieno postaus 🙂

      • Anssi
      • tammikuu 10, 2017
      Vastaa

      Kiitos! Jäi vähän kaiveleen, kun ei tullu käytyä sisällä. Tällä mielentilalla olisi voinut vaikka murtautua. 😀

  11. Vastaa

    No johan on löytö tämä! Upea paikka täynnä historian havinaa. Mua luultavasti olis alkanut tuolla jopa vähän pelottaa. Hienoa, että olit vielä yrittänyt saada lisää selville hotellin historiasta. Mielenkiintoinen postaus! Balkan on muutenkin omissa reissuhaaveissa aika kärjessä.

      • Anssi
      • tammikuu 10, 2017
      Vastaa

      Balkan on kyllä mielenkiinnonkohde. Paljon nähtävää ja edulliset hinnat. 🙂

  12. No ohhoh! Ja kun ei tiedä ihan kaikkea, voi miettiä kaikenlaisia tarinoita 🙂 En kyllä ehkä yksin pimeällä haluaisi tuohon törmätä 😀 Mutta mielenkiintoinen paikka.

      • Anssi
      • tammikuu 9, 2017
      Vastaa

      Kyllä minuakin kuumotti ajatus sisälle menemisestä, vaikka ei sinne mentykään. Ei tiedä kuka sitä asuttaa!

  13. Todellakin on rappioromantiikkaa täälläkin! Tuo hotelli on upea! Rapistuneenakin! On niin surullinen kohtalo kyllä, paikka on ihan mieletön! Hienosti olette saaneet palasen siitä henkiin tämän kirjoituksen avulla.

    Me kans tykätään siis bongailla autioita/rappeutuneita paikkoja. Yksi mieletön on/oli Spreepark Berliinissä, paikoilleen ruostunut vanha huvipuisto Spree-joen varrella. Käytiin pyörälenkillä siellä päin ja oli upea näky, kun puistikosta yhtäkkiä nousi ruostunut maailmanpyörä. Kaikki oli kuin jäänyt paikoilleen ja kasvit villiintyneet alueella ja peittäneet alleen pintoja. Sittemmin se on yritetty tuhopolttaa, että en tiedä mitä siitä on enää jäljellä. Jurmalan rannalla on muuten kans iso hylätty hotelli, se oli todella upea myös. Ja aika lähellä oleva kohde.

    Kotimaan suosikeista on/oli Kruunuvuorenrannan hylätyt huvilat, joiden kohtalo niin ikään taisi päättyä puskutraktorin alle. Jotkut rakennukset toivottavasti on säilytetty, näin olen ymmärtänyt. Pitää keväällä käydä tutkimassa paikkaa. Linkki omaan juttuuni (ihan blogin alkuajoilta, että on aika haparoivaa…) => Kruunuvuorenrannan hylätyt huvilat

      • Anssi
      • tammikuu 9, 2017
      Vastaa

      Kiitos! Hotelli oli kyllä hieno ja inspiroi kuvaamaan joka kulmasta.

      Huvipuisto kuulostaa karmivalta, vähän kuin kuuluisa Pripjatin (Tsernobyl) autio huvipuisto, josta olen nähnyt kuvia. Jurmalan hotellista ei olla kuultukaan, täytyy siis laittaa Googlaten!

      Kruunuvuorella ollaan mekin käyty, mielenkiintoinen paikka kerrassaan. 🙂 Tavallaan sääli, että alue kunnostetaan, mutta onhan ainakin kuvat ja tarinat tallessa.

  14. Rappioromantikko täällä moi! Kauheeta, mä haluan tuonne heti ja nyt! Vähän olisi siistiä törmätä tällaiseen kohteiseen lomalla. Aika huikeeta! 🙂 Harmi ettette saaneet enempää tietoa hotellista, nyt tekisi itsekin alkaa Googlettamaan ja kyselemään lisää tutuilta ympäri Balkanin.

      • Anssi
      • tammikuu 8, 2017
      Vastaa

      Kyllä kieltämättä jäi mietityttämään, että mitä on tapahtunut, mutta tavallaan hommassa säilyy sopiva mystisyys, kun ei tiedä kaikkea. 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *