Tervetuloa hotelli Durmitoriin

Kävelymatkamme Zabljakin kylän laidoilla sai yllättävän käänteen, kun huomasimme tien vieressä hotellin. Kaukaa päin katsottuna se vaikutti toiminnassa olevalta, vaikkakin astetta mahtipontisemmalta.

---

(Saa enemmän irti kartoista zoomaamalla  ja liikuttelemalla aluetta. Tutki missä päin Montenegroa hotelli sijaitsee!)

 

Muistona paremmista ajoista

Matkamme Montenegrossa oli kestänyt jo viikon päivät, kun saavuimme viimein korkealle sisämaahan Zabljakin – tekisi mieli sanoa – vuoristokylään. Ensimmäisenä päivänä tavoitteenamme oli löytää Durmitorin kansallispuistossa sijaitseva Crno Jezero eli Mustajärvi (järvi on kirkas kuin mikä, en ymmärrä nimeä) ja siispä lähdimme pitkälle kävelylenkille kartta mukanamme. Reitin varrelta huomasimme kaukana hotellia muistuttavan rakennuksen, mutta emme noteeranneet sitä sen enempää, vaan jatkoimme matkaamme alkuperäisen suunnitelman mukaisesti lähistöllä sijaitsevalle järvelle.

Järvi löytyi ja palasimme takaisin reittiä, joka kulki ihan tämän mahtipontisen hotellin ohitse. Tarkemmin hotellia tiirailtua huomasimme, että sen seinien maalit olivat rapistuneet ja useat ikkunat rikottu. Meidän rappioromantikkojen iloksi hotelli olikin autio! Kuin elokuvakohtauksesta konsanaan paikallisen kylän asukas lenkkeili ohitsemme kailottaen ”Hotel Durmitor, kaput!” – ja sitä se kieltämättä olikin. Hotelli Durmitorin tutkailussa vierähti tovi, jos toinenkin.

Hotelli oli valtava; laskujeni mukaan seitsemän kerrosta (kellarikerrokset mukaan lukien) ja tehty suurelta osin puusta. Arkkitehtuuriltaan hotelli muistutti ylisuurta alppimajaa. Säilyneet maalipinnat paljastivat kauniin keltaisen värin, joka oli täysin rapissut auringon puoleiselta sivulta.

Pettymykseksemme sisälle oli mahdoton päästä, sillä ovet oli lukittu tiukasti ja rikkinäiset ikkunat päällystetty vanerilla. Emme halunneet rikkoa mitään tunkeutumalla sisään, vaikka mieli olisi tehnyt. Ties millaisia tarinoita hotelli pitää sisällään. Bloggaaja Ginger in Montenegro oli aikaisemmin käynyt hotellin sisällä, jolloin paikkaan oli vielä ns. avoimet ovet.

Hotelli välittömässä läheisyydessä on ollut laskettelurinne ja niistä ajoista, jolloin suksi luisti kovaa, on jäänyt enää muistoksi hiihtohissin vetokoneisto. Historiaan olivat jääneet myös hiihtomökit, jotka tuskin olivat enää käyttökunnossa.

Nyt hotellin aluetta vartioi enää viereisen pientilan lehmä, joka sai osakseen ihmetystä, mutta joka varmasti ihmetteli meitä. Montenegrolaiseen tapaan lehmällä ei ollut aitausta, vaan se sai mennä ja tulla miten lystää – sulassa sovussa ihmisten kanssa.

Mystinen menneisyys

Seilasin Internetin aallonharjalla, jotta löytäisin hyvän kuvan hotellista sen kulta-aikana, mutta kuvahaun tulokset eivät olleet kovin monipuoliset. Hetken mielijohteesta päätin ostaa postikortin varustettuna hotellin kuvalla Serbialaiselta keräilijältä muutamalla kolikolla. (Tässä välissä teksti roikkui pari viikkoa lisää, mutta sainpahan ainakin komean kuvan blogiin.) Kuvan ottamishetkellä hotelli on tuskin ollut toiminnassa, sillä joissain ikkunoissa näyttäisi olevan vanerit, mutta maali on ainakin tallella. Kuva on luultavammin 90-luvulta.

Kysyin paikalliselta yrittäjältä vuonna 1938 rakennetun hotellin sulkemissyistä ja vastaukseksi sain ympäripyöreästi ”poliittiset syyt ja korruptio”. Yritin tutkia hotellin historiaa myös Internetistä, mutta täydellistä vastausta en saanut sieltäkään. Todennäköisesti hotellin kurja kohtalo on monen asian summa. Arvelen, että 1990-luvun Jugoslavian hajoamissodilla on ollut suuri vaikutus hotellin surkeaan loppuun, sillä se vaikutti turismin dramaattiseen vähentymiseen alueella. Hotellia on yritetty herättää henkiin useita kertoja huutokaupalla, mutta hinnasta ei olla päästy sopuun – ja nyt on luultavasti liian myöhäistä, sillä rakennuksilla on tapana vetää homeet sisään, jos niitä ei lämmitetä säännöllisesti ja vuotavia kattoja korjata.

Lokaatio olisi täydellinen hotellibisneksen ylläpitoon, sillä Zabljakin kylään on vain pari kilometriä, vieressä on rinteitä laskettelijoita varten ja hotellilta avautuu komea näkymä vuorille. Nämä seikat huomioon ottaen on tosi sääli, että kaunis paikka mahtavalla sijainnilla koki synkän kohtalon. Positiivista on se, että hotelli ilahduttaa edelleen matkailijoita olemalla autio.

---

Piileekö sinussakin rappioromantikko? Kerro meille jokin autio mesta ulkomailla, jonne on pakko päästä!